Monikielisyys, yksikielisyys.

   Emojien säestyksellä voimme siirtyä tekstauksen monikielisyyteen. Moni suomessa asuva nykynuori osaa kahta tai jopa neljää kieltä keskimäärin. Tuntemani ihmiset hallitsevat vähintään kaksi kieltä paremmin tai huonommin; suomen-, englannin-, ruotsin-, venäjän-, saksan-, ranskan- tai espanjankielen. Itse kyllä jopa laskisin, esimerkiksi englannin tekstauskielen erilleen kieliopillisesti oikeasta englannista.

   Omissa keskusteluissani kevyesti loikin tekstaus englannin ja englannin-, suomen- ja todella huonon ruotsinkielen välillä. Jos haluan kevyen ilmeen muuten vakavilta vaikuttaville asioille käytän englannin tekstauskieltä, kuten ''r u ok m8'' tai ''luv u too fam''. Tahallinen ''huono suomi'' on myös yleistä tekstauksen maailmassa, sillä sekin on oivallinen tapa keventää keskustelun ilmapiirtä.

   Kieliopillisesti oikein kirjoitetut viestit tuovat helposti vakavan tunnelman, minkä lukia tulee huomaamaan. Itselläni kieliopillisesti oikein kirjoitettu englanti ei ole vielä niin vakavaa, mutta kieliopillisesti oikealla suomenkielellä kysytyt kysymykset ottaa heti tosissaan ja jämärästi. Vaikka on olemassa maailman laajuisia normeja niin pääasiassa monikielisyys ja sen käyttötapa sekä merkitys riippuvat itse käyttäjäryhmistä.